Lasten parissa työskentely on minulle elämäntyö

“Lasten parissa työskentely on minulle elämäntyö. Olin lasten neurologian ylilääkärinä 90-luvulla Joensuussa, jonka jälkeen lähdin Helsinkiin ja Keski-Suomeen opiskelemaan ja työskentelemään lastenpsykiatrian parissa. Nyt olen asunut vajaat 2 vuotta Joensuussa lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Tärkein syy takaisinmuuttoon oli se, että täällä todella tarvittiin lastenpsykiatria. Tilanne oli parantunut edellisessä asuinpaikassani, ja täällä lastenpsykiatrin puuttuessa kokonaan koin, että omalle osaamiselleni oli suuri tarve. 

Ajattelen, että arki muotoutuu pitkälti sen mukaan, miten tyytyväinen on omaan työhönsä. Kun saa tehdä sellaista työtä, joka palkitsee ja on omien arvojen mukaista, myös hyvinvointi on parempaa. Takaisinmuuttooni vaikuttivat myös aiemmat hyvät kokemukset täällä kehitystyön tekemisestä. Verrattuna suuriin organisaatioihin kehitystyö on helpompaa, koska väliportaita on vähemmän. Se, että pystyy itse vaikuttamaan omaan työhön ja tekemään sitä omien arvojen mukaisesti, vaikuttaa kovin voimaannuttavasti omaan työntekoon, eikä hankalakaan työ tunnu stressaavalta tai uuvuttavalta.  

Olemme pienempi sairaanhoitopiiri ja pienempi klinikka, minkä suuri etu on se, että oppii tuntemaan paremmin ihmiset sekä klinikalla että sen ulkopuolella ja verkostossa. Riippuu omasta itsestä, haluaako pysyä ajan tasalla: oppiminen ja itsensä kehittäminen ei ole paikasta kiinni. Tässä työssä loppujen lopuksi eniten oppii aina lapsilta ja perheitä, joita pääsee auttamaan. 

Vapaa-ajalla saan töille vastapainoa etenkin liikuntaharrastuksista, esimerkiksi hiihdosta, lenkkeilystä, luonnossa kävelystä ja pyöräilystä. Lapsenlapseni asuvat Pohjois-Karjalassa, ja arjen parasta luksusta on, kun saan osallistua heidän konserttiesityksiinsä ja muuten viettää aikaa yhdessä.” 

– Kirsi Mustonen, Lastenpsykiatrian ylilääkäri